Orgaanisia ja henkisiä olentoja, me ja he

February 25, 2017

 

Palautuvatko mieli ja henkiset ilmiöt eläimen materiaaliseen perustaan vai synnyttääkö monimutkainen materiaperusta uusia tasoja, henkisen tason? Voisiko meidän eläinten yhtäläisyyksien konkreettinen havaitseminen edistää myötätuntoa meillä ihmiseläimillä? Eläinten Body Worlds -näyttely Heurekassa laittoi filosofisia ajatuksia liikkeelle. Raapaisen hieman niiden pintaa.

 

Henkisten ilmiöiden, kuten ajattelun, halujen, tunteiden ja uskonnollisten kokemusten, palauttaminen biologiseen kehoomme on metafyysistä reduktionismia. Tällainen tiukka luonnontieteellinen ajattelu kuitenkin saattaa kadottaa jotakin sen hienon ja monisyisen kokonaisuuden ymmärtämisestä, jollaisia me eläimet olemme. Jos esimerkiksi haltioitumiseni kevätluonnon edessä johtuu tiettyjen hermojen aktivoitumisesta, tietyistä kemiallisista reaktioista ja lopulta geenien tietynlaisesta ohjelmoitumisesta evoluutiossa, on vaikea ajatella että tämä selitys tavoittaisi subjektiivisen kokemukseni hienouden. Ainakaan kokemusta ei mielestäni voida palauttaa vain ja ainoastaan materiaan.

 

Täysin irrallaan henkiset ilmiöt eivät nykytieteen valossa biologiastamme ole. Tunteillakin on kehollinen alkuperä ja aivokuvauksissa näemme tiettyjen alueiden aktivoitumisen kun esimerkiksi vihastumme.

 

Emergentti materialismi edellyttää materiaalisen perustan, kehon, mutta tämä metafyysinen kanta siitä, mitä on olemassa ei lähde palauttamaan ilmiöitä niiden perustaansa. Sen sijaan jokainen uusi taso, geenit - orgaaninen perusta - hermosto - psykologia - vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa jne., on uusi osa monisyiseen rakennelmaan. 

Emergoituminen siis tarkoittaa sitä, että tietystä kokonaisuudesta syntyy uusi ilmiö, ominaisuus tai toiminnan taso. Tämä kaikki kuuluu filosofiassa mind-body-ongelmaan.

 

Se on kiehtova ongelma juuri siksi, että me eläimet olemme niin ihmeellisiä olentoja.

 

Eläin ei ole kone

 

Heurekassa lihasten ja jänteiden lisäksi joskus eläneiden olentojen kehoissa voi nähdä esimerkiksi verisuonten tiheät verkostot, hermoradat ja ruuansulatuksen mekanismit. Muillakin eläimillä on orgaaninen "koneisto" takanaan kuten meilläkin. Mutta toisin kuin Descartes aikanaan luuli, eläimet eivät ole koneita.

 

Myös muilla eläimillä kuin ihmisellä on tietoisuus, kyky kärsiä ja tuntea, joillakin jopa tulevaisuuden odotuksia ja kykyä siirtää osaamistaan (kulttuuria) jälkipolville. 

 

Jokainen laji on sopeutunut elinympäristöönsä. Siksi esimerkiksi miekkavalaan ja ihmisen älykkyyttä ei ole kovin mielekästä verrata.

 

Ihminen eroaa monista eläimistä sillä, että olemme kyenneet siirtämään kulttuuria jälkipolville niin laajasti. Olemme pystyneet aina vain kehittymään ja kehittymään. Toisaalta olemme siirtäneet myös käytäntöjä, joita on vaikea perustella tavalla, mitä ajattelevalta kehittyneeltä olennolta odottaisi.

 

Jos me ihmiset korostamme olevamme erilaisia eläimistä ja jotenkin korkeampia olentoja, koska meillä on moraali, mutta samaan aikaan sanomme, että eläinten hyväksikäyttö on perusteltua, koska luonnossa eläimet syövät toisiaan, joudumme allikkoon.

Minusta perustelussa on nimittäin ristiriita.

 

Voimme toki vedota siihen, että jotakin on aina tehty tai että muutkin tekevät niin. Se ei kuitenkaan ole ajattelua. Siitä miten tehdään ei voi loogisesti johtaa miten pitäisi tehdä. Toisaalta kukapa haluaisi seurata sokeasti toisia ilman harkintaa? Mahdollisuus laaja-alaiseen ajatteluun kun on osa ihmisyyttämme.

 

Eläinten tuotantokäyttö ja varsinkin tehotuotannon aiheuttamalta kärsimykseltä silmien sulkeminen on vain tapa. Minusta se on paha tapa.

 

Eri asia sitten on, haluaako sitä muuttaa, onko valittava pahojen väliltä tai miten pahoista tavoistaan kykenee pääsemään eroon.

 

 

 

 

Please reload

Viimeisimmät merkinnät
RSS Feed
Please reload

Arkisto
Please reload

Etsi asiasanoilla
Please reload

    © 2016 Liikuttavaa filosofiaa

    • YouTube Social  Icon
    • Pinterest Social Icon
    • Facebook Social Icon
    • Instagram Social Icon