Ajantasalle talouden voimista?

March 19, 2017

Luen aina mielenkiinnolla Juha Siltalan valistuneita pohdintoja. Helsingin Sanomissa oli tänään mielestäni tärkeä artikkeli.

 

Keskiluokan asiat eivät ole enää samalla tolalla kuin 80-luvulla, Siltala vetää yhteen tutkimusten tuloksia. Tuottavuus ei ole enää samalla lailla sidoksissa tehtyyn työhön ja työntekijöiden joukkovoimalla on vähemmän merkitystä. Ajat ovat kovat.

(Tällä on merkitystä esimerkiksi sen pohdinnassa, miksi kaikkien eläkeläisten eläkkeet pitäisi sitoa palkkojen kehitykseen.)

 

Siltala argumentoi, kuinka ihmiset haluavat säilyttää kontrollin ja äänestävät siksi vaikka mutupuheita ja katteeettomia lupauksia esittäviä populisteja. Toiset menevät marjametsään ja toiset mindfulness-kurssille. Ja me vanhemmat - mietimme, millä eväillä lapsilla olisi jonkinlainen perusturvattu tulevaisuus.

 

Minulla on luvussa kaksi kirjaa, jotka niin liittyvät tähän – ja ovat hurjan kiinnostavia!

 

Jani Kaaro kuvaa uudessa kirjassaaan Kauniinpi maailma, miten maanomistuksen irrottaminen työstä ei välttämättä ollut hyvä asia ja vertaa antropologian klassikoita nykyaikaan. (Olen vasta alussa, mutta täpinöissä!) Tosin jo Adam Smith piti jakoa ongelmallisena. Palaan kirjaan vielä kun saan sitä nautittua. 

 

Toinen kirja, joka edistyy hitaasti (koska lukuaikaa on minulle surkean vähän) on Taloustieteen rokkari Ha-Joon Changin teos Taloustiede - käyttäjän opas. Hän vertaa eri talousteorioiden perusteita. Sillä on merkitystä, perustellaanko nykyisessä talouspuheessa jokin asia klassisella taloustieteellä, keynesiläisyydellä, itäväaltailaisella taloustieteellä, libertalismilla, marxismilla ja niin edelleen. 

 

Chang kertoo, että vallitseva uusklassinen taloustiede tutkii rationaalista valintaa: sitä miten me kuluttajat valitsemme, jotta saavutamme päämärämme. Changista olisi parempi määritellä taloustiede tutkimuskohteen perusteella. Tutkia esimerkiksi kulutusta, verotusta ja niin edelleen. 

 

Vastuullisen kansalaisen pitäisi Changista tutustua eri talousteorioihin, ettei vietäisi kuin pässiä narussa. Esimerkiksi vapaakaupan ja verottomuuden etujen (kaikille) esimerkkimaassa Singaporessa suurimman osan maata omistaa, yllätys, yllätys, valtio.

 

Viisas mieheni totesi, että työnverotuksesta pitäisi siirtyä pois. Kuluttamisen, saastuttamisen, pääoman verotukseen? Robotteja haaliva pääoman omistaja saa kaksinkertaisen edun, kun vielä vähentää investoinnit verotuksessaan. Ei ole kovin reilua, ei.

 

Vallitseva talouskäsitys perustuu niukkuuden jakamiseen ja luottamukseen. Eihän raha lopulta ole kuin bittejä ja paperia. Kaaron kirjassa on mielenkiintoinen metafora: joki, jolla on monta haaraa. Jos vesi alkaa kasaantua tiettyihin kohtiin, nämä muodostavat lammikkoja ja alkavat tulvia. Sen sijaan joen haarat, jonne vettä ei enää virtaa, kuivuvat.

 

 

Jos lahjojen vaihdantaan ja jakamiseen perustuvassa heimoyhteisössä olisi hyvinvointia luova ja resursseja kaikille jakava kierto olisi lopetettu, oltaisiin siirrytty niukkuusajatteluun. (Mihin me ihmiset länsimaissa siirryimme.) Siitä taas olisi seurannut monenlaista ongelmaa.

Please reload

Viimeisimmät merkinnät
RSS Feed
Please reload

Arkisto
Please reload

Etsi asiasanoilla
Please reload

    © 2016 Liikuttavaa filosofiaa

    • YouTube Social  Icon
    • Pinterest Social Icon
    • Facebook Social Icon
    • Instagram Social Icon