Pitääkö pyrkiä olemaan täydellinen?

March 26, 2017

"Palauta mieleesi, että sinä heräät alkavana päivänä toimiaksesi ihmisen tavoin", kirjoittaa Marcus Aurelius Itsetutkiskeluja-kirjansa viidennen luvun alussa. Olen aloittanut seniorien filosofiapiirin vanhusten palvelutalossa. Se oli viime kerralla yllättävän suosittu ja hämmästyin jopa yli satavuotiaiden viisaista lauseista. Kuulin myös kiinnostavan tiedon Bill Clintonista.

 

Odotin taas kolmea, ehkä neljää henkilöä, mutta meitä olikin kaksitoista. Ja mikä hämmästyttävää, joukossa oli kaksi yli satavuotiasta ja ainakin kolme reilusti yli 90-vuotiasta. 

 

Tunnin teemana oli tekstikatkelma Aureliuksen kirjasta, joka on koottu hänen itselleen kirjoittamista katkelmista. Rooman keisari Marcus Aurelius  (121-180 jKr) oli paitsi johtaja ja kohtalonsa ohjaamana sotilas myös filosofi, jonka ajattelu edustaa stoalaista koulukuntaa.

 

Lähestyimme kirjan katkelmaa P4C-menetelmän avulla, jossa jokainen kirjaa itselleen mieleen tulleen kysymyksen tai ajatuksen ja jakaa sen sitten kaikille.

 

 

 

Saimme kootuksi oikein hyviä kysymyksiä ja teemoja, kuten:

 

- Pitääkö ihmisen pyrkiä olemaan täydellinen?

- Miksi kohtuullisuus on hyvä asia?

- Sydämen vapaus on tärkeää.

- Miten ymmärtää toista?

- Voiko hyvää tehdä ilman motiivia?

 

Piiriläiset äänestivät keskusteluun kohtuullisuuden. Siihen liittyi myös ensimmäinen kysymys täydellisyydestä. Keskustelu kulki verkkaisesti mutta lähes täysin aiheessa pysyen ja mieleeni jäi erityisesti vieressäni istuneen 102-vuotiaan ajatukset. Hän puhui keskustelun alussa ja lopussa.

 

Kun kysyin, miten omien valintojensa kohtuullisuutta voisi lähteä miettimään, rouva sanoi:

"Se on tapauskohtaista. Kohtuullisuuteen vaikuttavat omat kyvyt ja kuuluuko asia itselle."

 

Juttelimme porukalla voimavaroista ja kuinka esimerkiksi omaishoitajalla ja pienten lasten vanhemmalla auttamisessa ei voi harkita vain kohtuutta, koska tilanteisiin liittyvät velvollisuudet.

 

Jos itse alkaa kärsiä, ei voi auttaa toista. Kohtuuden nimissä on osattava pyytää apua.

 

Entä onko hyvää itsekkyyttä? Tulimme tulokseen, että itsekkyyttä on kahdenlaista: vain itseä huomioivaa ja etujen maksimoimista itselle ja sellaista missä pitää puoliaan yhdenvertaisena suhteessa muihin. Se on tervettä itsekkyyttä.

 

 

Kohtuuden hahmottamisessa, esimerkiksi kuluttamisen tai syömisen suhteen, auttaa huumori, sanoi eräs. Se vaatii myös uskallusta, kun ei aina tiedä, miten oma huumori otetaan vastaan. Tähän toinen henkilö kommentoi, että tilanteessa tulisi olla positiivista asennetta, sellaista hyvää tahtoa ihmisten välillä, ettei toista olla heti tulkitsemassa väärin.

 

On riemastuttavaa, kuinka hienosti nämä seniorit halusivat pohtia asioita. He eivät olleet dementoituneita ja tiedän että ainakin yksi on entinen tutkija. Uteliaita ihmisiä, joita ympäröivä maailma jaksaa aina vain kiinnostaa. 

 

Siinäpä esimerkkiä meille kaikille. 

 

Lopuksi 102-vuotias kommentoi: "Se on lohdullista, ettei tarvitse yrittää olla täydellinen."

 

Mitä se täydellisyys sitten onkaan.

 

P.S. 

Eräs piiriläiseni tiesi, että Yhdysvaltojen entinen presidentti Bill Clinton piti yöpöydällään tätä Aureliuksen kirjaa. Ja ainakin vähäisellä googlauksella tulee ilmi, että kirja kuuluu Clintonin suosikkeihin. Voisikohan hän vinkata sitä Trumpille?

Please reload

Viimeisimmät merkinnät
RSS Feed
Please reload

Arkisto
Please reload

Etsi asiasanoilla
Please reload

    © 2016 Liikuttavaa filosofiaa

    • YouTube Social  Icon
    • Pinterest Social Icon
    • Facebook Social Icon
    • Instagram Social Icon