Jani Kaaro elähdyttää esseillään

Meillä olisi paljon opittavaa alkuperäiskansoilta, ymmärrän kun syvennyn Jani Kaaron esseisiin. Kauniimpi maailma – kirjoituksia sielusta, taloudesta ja oikeudenmukaisuudesta (WSOY) ilmestyi muutama viikko sitten. Kaaron ajatukset liikkuvat luovasti läpi tieteenalojen, koulukuntarajojen ja suuntaavat rohkeasti tieteen rajoille, aina unien ja mystiikan kiehtovaan maailmaan.

Ensimmäinen essee käsittelee lahjan olemusta. Kaaro tiivistää, miten taloutta, omistamista ja korkoa painottava kulttuurimme on kehittynyt ja mitä huonojakin puolia siinä on, jos talouden logiikka ulotetaan lähes kaikille elämän osa-alueille.

Rahatalous ja siihen liittyvä niukkuusajattelu on meidän ihmisten luomaa. Se on tuonut paljon hyvää, mutta talousajattelu on samalla laajentunut alueille, jonne sen ei välttämättä pitäisi kuulua.

”Jos niukkuudesta tulee ainoa tirkistysreikämme todellisuuteen, siitä tirkistysreiästä kaikki näyttää tiukalta.”

Lahja liittyy hyvään tahtoon, yhteisön hyvään ja elämään

Kaaro argumentoi, että länsimaissa liian monia elämänalueita on tuotu rahatalouden piiriin. Me emme ymmärrä lahjan annon pyyteettömyyttä ja merkitystä sosiaalisissa suhteissa niin hyvin kuin esimerkiksi Tyynenmeren saariyhteisöissä.

Pienissä heimoyhteisöissä muun muassa Polynesiassa ja Melanesiassa lahjojen antaminen ja vastaanottaminen piti yllä koko yhteisön hyvinvointia. Jos lahjat eivät pysyneet liikkeessä, koko yhteisö kärsi: aivan kuin jokeen olisi tullut tulvivia suistoja ja kuivuvia uomia. (Kaaron suosikkiteoksia ja lähde on Marcel Maussin Lahja.)

Samoin eriarvoistuminen ja ahneus leimaavat tätä päivää. Armon puute ajassamme kertoo Kaaron mukaan juuri siitä, miten kapeaksi lahjan elintila on kutistunut.

Ja entä jos osaisimme arvostaa elämäämme lahjana, miten se muuttaisi suhtautumistamme toisiin ihmisiin, luontoon ja eläimiin?

Kun maan sain, voin tienata sillä tekemättä mitään?

Kaaro käsittelee vilpittömän totuutta ja oikeudenmukaisuutta etsivästi yksityistä maanomistusta ja sen suhdetta tehtyyn työhön. Lukija herää pohtimaan, onko maan omistus ja koroilla ansaitseminen aina järkevää saatikka reilua.

Vaikka talousliberalistit niin sanovat, yhteismaa ei välttämättä aina nuivetu ihmisten motivation puutteen vuoksi, vaan siitä voidaan motivoitua, ja on motivoiduttukin, pitämään huolta yhdessä.

Toisaalta ei-kenenkään-maasta voi tulla riiston kohde, kuten valtameristä.

Monta selitystä unille

Kiinnostava on myös unia tieteellisesti pohtiva essee. Voisivatko unet olla esitietoisuutta? Kaaro pohtii unia kutkuttavien esimerkkien avulla, kuten John Lennonin ja Graahan Greenen uskomattomien unien.

Muinaisille kreikkalaisille nukkuminen ei ollut ihmisten hallinnassa. Se tuli ulkopuolelta jumalilta. Nykyisin nukkumistakin pitäisi osata hallita, jotta ei tule univelkaa.

"Miten voisimme nukkua paremmin kulttuurissa, jossa nukkuminen on vain fysiologiaa?" Kaaro summaa viestinsä.

On jotenkin mieltä ylentävää lukea laajasti sivistyneen toimittajan ja kirjailijan luovia rinnastuksia. Ne ovat pohdittuja ja kaaromaiseen tyyliin jutustelun tapaan esitettyjä. Kaunis kiitos.

#JaniKaaro #Kirja #antropologia #mieli #talous #lahja

Viimeisimmät merkinnät
RSS Feed
Arkisto
Etsi asiasanoilla
No tags yet.

    © 2016 Liikuttavaa filosofiaa

    • YouTube Social  Icon
    • Pinterest Social Icon
    • Facebook Social Icon
    • Instagram Social Icon