Ilmastonmuutos ahdistaa – miten antiikin filosofi neuvoisi nykyihmistä?

October 8, 2017

Näin on aina tehty ja hyvin on mennyt. Mutta kun ei enää mene, ainakaan lapsillamme, jos emme opi elämään luonnon ehdoilla. Miten antiikin viisaat neuvoisivat itseään syyllistävää ja saastuttavia nautintoja janoavaa nykyihmistä?

 

Henkilökohtaisten valintojen pohtiminen on ihmisiksi elämistä, sanoisi Sokrates. Antiikin viisaille elämän arvokkuus ja myös onnellisuus syntyivät hyveellisestä ja merkitykselliseksi koetusta elämästä. Niinpä ilmastoa surutta saastuttava ihminen aiheuttaisi pään puisteluja. Hän eläisi holtittomasti, ajattelematta.

 

Sokrates haluaisi opettaa. Hän kenties elehtisi käsillään ja painottaisi, että tällaista tekojensa seurauksista välinpitämätöntä henkilöä olisi syytä sivistää, sillä ihminen ei yleensä tee väärin pahuuttaan vaan siksi ettei tiedä tarpeeksi.

 

Ei ole mahdollista, että henkilöön olisi iskenyt akrasia, itsekontrollin puute tai toiminta vastoin tietoa.

 

Vai onko tietoa kuitenkin? Ehkä ongelma on siinä, että jos vastuu pirstaloituu hyvin usealle ihmiselle, siitä on helppo pestä kätensä. Mitä minun valintani nyt merkitsevät? Ja kun moni ajattee näin, niin mikään ei edisty. Voipi jopa käydä kuten Aristoteles varoitti: nautinnonhalu vie ihmistä kuin orjaa.

 

Tässä kohtaa Platon heristäisi sormea. Jokaisen on pyrittävä ymmärtämään asioiden oikea laita. Meitä yritetään hämätä mainosten mielikuvilla ja ajatukset ongelmista pois vievillä viihdetarinoilla, mutta ne kätkevät aidon todellisuuden. Älä elä varjojen maailmassa vaan pyristele kohti tosiolevaa!

 

 

Viekö tieto tynnyriin?

 

Yksi ihminen pystyy vähään, mutta juuri se mihin hän pystyy on hänen vallassaan ja vastuullaan, muistuttaisivat stoalaiset.

 

On loppujen lopuksi helppoa tukea politiikkaa, sijoitustoimintaa ja yrityksiä, jotka pyrkivät ilmaston suojeluun. Omien asenteiden, tapojen ja onnenlähteiden muuttaminen taas on vaikeaa.

 

Heureka! huutaisi tässä kohtaa Arkhimedes ja sitten pitäisi hieman hengähtää.

 

No, huh huh, nykyihminen valittaisi ja osoittaisi miestä tynnyrissä. Pitääkö sitä ryhtyä askeetikoksi kuin Diogenes-koira?

 

Ei kannata, ennättäisi epikurolainen toppuuttelemaan. Nautinnot tuovat onnea.

 

 

Onko tämä minulle miten tärkeää?

 

Nautinnot liittyvät onneen, mutta eivät varmaankaan millä hinnalla hyvänsä? Itsepetokseen on helppo syyllistyä, mutta kannattaako sitä tietoisesti vaalia? Stoalainen Seneca neuvoisi muokkaamaan valintojaan niin, että ne tukisivat luonnon kanssa harmoniassa elämistä. Silloin itseään voi kunnioittaa. Silloin valinnoistaan myös nauttii.

 

Jokaisella on omat prioriteettinsa: välttämättömät ja tärkeät asiat, joista ei pysty tai halua luopua tai joita ilman elämän laatu laskisi kohtuuttomasti. Siinäpä sana! Aristoteles kehottaisikin kohtuullistamaan: älä ylensyö, ylenshoppaa tai tuota jälkikasvua ylenmäärin. Älä missään nimessä osallistu maapallon kuormitusta kasvattaviin talkoisiin vaan mieti omia onnen prioriteettejäsi kohtuus mielessä.

 

Aina emme ole valintatilanteissa ja harvalla on suuresti valtaa. Jotta välinpitämättömyys ei valtaisi

 

 mieltä ja onnellisuudellekin jää tilaa, on hyvä muistaa stoalainen viisaus: jos et voi vaikuttaa asiantilaan juuri tällä hetkellä, ole tyyni ja hyväksy asioiden tila. Niin voit tulla onnelliseksi.

 

Rauhaa ja rakkautta.

 

Kuva: pixabay

 

 

Please reload

Viimeisimmät merkinnät
RSS Feed
Please reload

Arkisto
Please reload

Etsi asiasanoilla
Please reload

    © 2016 Liikuttavaa filosofiaa

    • YouTube Social  Icon
    • Pinterest Social Icon
    • Facebook Social Icon
    • Instagram Social Icon