Homo deus havahduttaa

October 29, 2017

Historioitsija Yuval Noah Hararin uusin teos Homo deus käsittelee ihmisen henkisiä pyrkimyksiä. Harari argumentoi, että ihmiseläin tavoittelee nautintoa ja lopulta kuolemattomuutta (deus=jumala). Suosittelen teosta yleissivistykseksi kaikille, jotka haluavat yrittää ymmärtää nykyaikaa.

 

Harari katsoo, että sekä kuolemattomuuden tavoittelussa että merkityksellisyyden löytämisessä elämälle auttaa teknologia.

 

Kun ennen merkitystä on etsitty uskonnoista ja ideologioista sekä maailmankatsomuksista, kuten humanismista, nyt sitä on alettu etsiä yhä suuremmassa määrin verkosta ja teknologian mahdollisuuksista.

 

Harari puhuu näistä kaikista vain uskontoina, koska luultavasti hänellä on keskiössä elämän merkitys nyt, ei yliluonnollinen tai selittämätön. 

 

Harari pyrkii selkeyteen. Kirja on mukaansatempaava kuten Sapienskin, ja lukija saa yksinkertaisia ja ymmärrettäviä esimerkkejä. 

 

Teos on hyvin poikkitieteellinen. Sille nostan hattua, sillä monimutkaisessa maailmassa on hedelmällistä edes yrittää lähestyä vaikeaa aihetta monelta kulmalta.

 

Poikkitieteellisyys ja selkeys tekevät kirjasta mielenkiintoisen, mutta lukijan kannattaa pitää mielessä, että Harari käsittelee vaikeita teoreettisia aiheita suppeasti, ja se voi johtaa väärinkäsityksiin.

 

Esimerkiksi kun Harari viittaa liberalismin kantaisiin, jotka painottivat onnellisuutta nautintona ja yksilön päämääränä, hän ei kerro, että esimerkiksi J.S.Mill erotti hedonistisen nautinnon korkeammista nautinnoista: hän piti ylevämpänä aikansa korkeakulttuuriin ja henkiseen kehittymiseen liittyviä nautintoja. Mill olisi pöyristynyt nykyihmisestä joka pakenee nettiin viihtymään eikä edes halua ajatella ja oppia. Siksi tämän suuntaisesta kehityksestä on epäreilua syyttää Milliä. Toisaalta tämäkin asia on kirjassa vain pieni sivujuonne, eikä Hararin visioiden kannalta merkittävä.

 

Kirjan lopussa Harari kuvailee uusia ihmisen elämälle suunnan antavia maailmankatsomuksia: teknohumanismia ja datauskontoa.

 

Hän käsittelee myös vapaata tahtoa ja heittää kysymyksen: onko ihminen vain orgaaninen algoritmi?

 

Vaikka emme hyväksyisi tekniikan läpitunkevuutta elämässämme, muutos on pitkällä: yksityisyytemme on jo pitkälti mennyttä matkapuhelinten ja erilaisten rekisterien vuoksi. Ihmiset selvittävät geeniperimiään ja antavat sormenjälkensä puhelinoperaattoreille. 

 

Eivätkö teknologiat ole kuitenkin vain välineitä, eivätkä päämääriä sinänsä? Toisaalta teknologia voi tulla niin merkittävään rooliin monien ihmisten elämässä, että se nostaa itsensä arvoksi. Timo Airaksinen käsitteli Tekniikan filosofiassaan juuri tätä: esimerkiksi matkapuhelin ja siihen liittyvä tiedon saaminen (liikkuvuus) on jo arvo, koska niin moni on teknologian ottanut käyttöön.

 

Muutoksiin liittyy aina vastakulttuureja. Veikkaan, että uushengellisyyden trendi tulee kasvamaan. Jään myös epäilemään, miten datavirta ja sen maksimointi (datauskonnon ajatus) voisi tarjota merkitystä kenenkään elämään. Mitä nämä syövereihin uponneet massat sitten tekisivät?

 

 

 

 

 

Please reload

Viimeisimmät merkinnät
RSS Feed
Please reload

Arkisto
Please reload

Etsi asiasanoilla
Please reload

    © 2016 Liikuttavaa filosofiaa

    • YouTube Social  Icon
    • Pinterest Social Icon
    • Facebook Social Icon
    • Instagram Social Icon