Mikä tekee elämästä merkityksellisen?

July 28, 2018

 

Kysymys, johon on helppo nopeasti vastata, mutta jonka syvällisempi pohdinta on elämän mittainen matka. Tämä johtuu siitä, että vastaus on kytkoksissä joka päivä tekemiimme valintoihin, arvoihimme ja toisiin ihmisiin. Tiibetinbuddhalainen munkki antoi aiheesta luennollaan selkeät ohjeet.

 

Kiinnostuin tiibetinbuddhalaisesta näkemyksestä, kun huomasin, että aiheesta on Helsingissä luento. Tiibetinbuddhalainen munkki Geshe Pema Dorjee luennoi Töölön kirjastossa buddhalaisen yhdyskunnan Lochen Jangchup Tsemon kutsusta. 

 

Tiibetinbuddhalaisuus eroaa mahayanasta ja theravadasta muun muassa tantran ja rikkaan mytologian osalta.  Luennon aiheen perusteella itseäni kiinnosti heidän käsityksensä karmasta, sillä toisin kuin hindulaisuudessa, ainakin mahayanassa ihminen voi aktiivisesti vaikuttaa karmaansa tekemällä hyviä tekoja. 

 

Olisi joskus kiinnostava perehtyä tarkemmin siihen, miten voimakkaasti kansanuskon vaikutukset ovat olleet osa tiibetinbuddhalaisuutta. Dalai Lama edustaa maailmalla hyvin käytännönläheisellä ja monille sopivalla sanomalla. Niinpä ei toisaalta ollut yllätys, että hänen oppilaansa Geshe Pema Dorjee puhui myös käytännönläheisesti. Ensin hän nosti esiin Dalai Laman tärkeän sanoman:

 

"Selviämme ilman uskontoa, mutta emme selviä ilman toista ihmistä." Toisen ihmisen rakkaus, huolenpito ja välittäminen ovat ihmiselle ensiarvoisen tärkeitä jo syntymästä asti.

 

Tästä seuraa se, että toisia kohtaan tulisi kehittää hyvä asenne. Kiltteys on tavoiteltavaa, ei jotakin sellaista mikä katsotaan kilpailua korostavassa maailmassa heikkoudeksi. Dorjee korosti viisautta. Kiltteys ei esimerkiksi ole tyhmyyttä tai sitä, ettei osaisi pitää puoliaan.

 

Hän myös sanoi, että meidän tulee olla kilttejä kaikille. Nyt ilkeästi käyttäytyvä ihminen voi olla ollut joskus kiltti. Jos ei juuri tänään niin kenties edellisessä elämässään. (Buddhalaiset uskovat uudelleen syntymiseen.)

 

Kiltteys liikkuu kuin aalto tai ketju ihmisten yhteistoimintojen muodostamassa verkostossa. Sinä onnistut olemaan kiltti tänään, kiukuttelija kenties huomenna.

 

Kiltteys ei rajoitu ihmislajiin vaan kaikkiin eläviin olentoihin:

 

"Kaikki aistivat olennot ovat kuin äitejäsi edellisessä elämässä."

 

 

Elämän merkityksellisyys määrittyy suhteessa toisiin

 

Pääviestistä seurasi Dorjeen kertomat kaksi periaatetta, joita vaalimalla jokaisen elämä on merkityksellistä:

 

1) Meidän tulisi yrittää olla aiheuttamatta haittaa toisille. Sekä suoraan että epäsuorasti aiheutettu haitta on pahasta.

 

Haitan käsite esiintyy toki myös muissakin uskonnoissa ja esimerkiksi ajatuksena kultaisessa säännössä (joka löytyy kristinuskon lisäksi kaikista suurista uskonnoista). Se on myös mm. länsimaisen liberalismin isän J. S. Millin Vapaudesta-teoksen keskeinen käsite.

 

Doreen mukaan nykyihminen on kuitenkin unohtanut tämän näennäisesti helpon eettisen ohjeen. Me haluamme koko ajan jotakin, myös sellaista mitä emme tarvitse. Halu (tai mukavuudenhalu) ajaa ohi sen, että tekisimme valintamme moraalisin perustein.

 

"Kaikista vaarallisin asia maailmassa on nykyisin ahneus."

 

Kuvittelemme, että saamme elämäämme merkitystä haluamalla koko ajan lisää. Haluaisimme pitää itsepintaisesti kiinni saavutetuista eduistamme, vaikka elinolosuhteet ovat murenemassa. Hyödynnämme luontoa yli sen kantokyvyn. Mietin, että ahneus synnyttää eriarvoisuutta ja köyhyyttä, jos ahne ei jaa omastaan. Eikö ahneus voi olla myös kilpailua rahasta sitä varten, että haluaa suunnata sen johonkin hyvään? 

 

Tässä kohtaa Dorjee ei mennyt syvemmälle aiheeseen muutoin kuin kertomalla anekdootin viisaasta miehestä, joka ensin piti neuvoa hyvin helppona, mutta mietittyään tuskaili, kuinka haastava se on. Itse mietin ihmismielen lisäksi mahdollisuuksia toimia niin, että minimoisi haitan ja löytäisi kohtuulliset omat rajansa osana ihmisyhteisöä.

 

2) Yritä auttaa toisia niin paljon kuin se on sinulle mahdollista.

 

Kyse ei ole altruismista tai uhrautumisesta vaan viisaasta auttamisesta. Dorjeen mukaan auttamisen ei tarvitse olla aina rahaa tai suuri vapaaehtoistyöprojekti. Auttaa voi myös pienin teoin ja elein, hänen mukaansa jopa ajatuksin.

 

Itse mietin mitä viisas auttaminen on: Taidotonta opetetaan osaamaan itse. Päihdeongelmaiselle ei anneta rahaa vaan ruokaa. Oma jaksaminen muistetaan ja niin edelleen.

 

Harmillisesti esitelmässä Dorjee ei ehtinyt pohtia auttamisen ja oman hyvän rajoja, mikä on minusta kiinnostava kysymys. Hän vain sanoi, että monesti ihmiset väsyvät auttamiseen, jos odottavat kiitosta tai kiitollisuutta autettaviltaan ja sitä ei tule. Jokaisen tulisi auttaa toisia ilman odotusta vastapalveluksesta tai kiitoksesta. Miten paljon hän kuulostikaan Jeesukselta!

 

 

 

 

 

 

 



 

Please reload

Viimeisimmät merkinnät
RSS Feed
Please reload

Arkisto
Please reload

Etsi asiasanoilla
Please reload

    © 2016 Liikuttavaa filosofiaa

    • YouTube Social  Icon
    • Pinterest Social Icon
    • Facebook Social Icon
    • Instagram Social Icon