Huuto syvyydestä pakottaa kohtaamaan suuret kysymykset

 

 

 

Huuto syvyydestä, Herrens Veje, on tanskalainen draamasarja, joka käsittelee uskoa, epäuskoa, perhesuhteisiin liittyvää valtaa ja todellisuuden ja transsendentin rajapintaa. Se vie katsojansa matkalle päin eksistentiaalisia kysymyksiä omasta olemassa olosta, uskosta ja elämän merkityksestä.

 

 

Sarjan on käsikirjoittanut Adam Price, jonka käsikirjoittama Vallan linnake sai runsaasti kehuja tavastaan kuvata poliittista vallankäyttöä. Ensimmäinen kausi on vuodelta 2017 ja tuorein toinen tuontantokausi tältä vuodelta.

 

Sarjan juonessa hengellisyys on koko ajan läsnä. Mielestäni sarja kuvaa hengellisyyttä ja uskonnollisuutta (kristinusko, islam, buddhismi) vetävästi ja älykkäästi ihmisyyden perusteemoihin kytkettynä: rakkauden kaipuu, hyväksynnän tarve, omia arvoja vastaan toimimisen tuska, Jumalan kaipuu hädän hetkellä, vastuu ja anteeksianto, suru monine muotoineen ovat teemoja, joiden kautta hengellisyys tulee katsojan iholle. 

 

Henkilöhahmot töppäilevät ja omaavat inhimilisiä tunteita, päähänpistoja ja luonteen piirteitä. Samalla he oppivat tarkastelemaan kriittisesti myös itseään.

 

 

Sarjan hahmoissa on särmää

 

Huuto syvyydestä kertoo perheestä, jota hallitsee voimakastahtoinen isä, Johannes. Hän on pappi, jo useammassa polvessa, ja hän toivoo nuorimman poikansa Augustin jatkavan pappissuvun traditiota.

 

Esikoispoika Christian taas on vaihtanut teologiset opinnot kauppakorkeaan ja etenee hitaasti. Hänet kuvataan sarjan ensimmäisellä tuotantokaudella hulttiona. Uskonnolliset arvot ja kunnia asetetaan ikään kuin vastakkain rahan ja välinpitämättömyyden kanssa.

 

Myöhemmin Christian lähtee etsimään itseään Nepaliin ja päätyy buddhalaiseen luostariin, mikä muuttaa hänen ajatteluaan ja elämänsä.

 

Teologisesta papiksi valmistuva August taas lähtee papiksi rauhanturvatehtäviin ja joutuu kokemaan traumaattisen tapahtuman. Se saa hänet huutamaan vapahtajaa ja kamppailemaan omantuntonsa ja mielenterveytensä kanssa.

 

Johanneksen vaimo ja poikien äiti Elizabeth kaipaa hellyyttä ja henkistä yhteyttä mieheensä, joka on ajoittain mieleltään lähellä persoonallisuushäiriöistä: itsekäs, ilkeä ja narsistinen. Koko sarja kiertyy Johanneksen persoonan ympärille.

 

Siinä missä ensimmäinen kausi on dramaattisempi ja psykologisempi, toinen kausi saa haukkomaan henkeä. Se porautuu syvälle ihmisyyden perimmäisiin kysymyksiin: Miksi uskoisin Jumalaan/absoluuttiin/Luojaan? Miten selittäisin itselleni maailmankaikkeuden? Elämän tarkoituksen? Mikä tieteellisestä maailmankuvasta käsin olisi parasta tai minun tapani suhtautua hengellisiin kysymyksiin?

 

 Mitä on vakaumus?

 

Sarjan suuri ansio on esittää uskonto inhimillisten tunteiden, tarpeiden ja odotusten osana. Uskova ei ole sarjassa mikään erityisen hyveellinen, ylevä tai eteerinen.

 

Myös uskova saattaa juhlia riettaasti, alentua lannistamaan ja latistamaan läheisiään tai hapuilla seksuaalisuutensa kanssa.

 

Uskonto ei ole sarjassa sievistelyä tai moralisointia vaan yksilön elämän tarkoituksen ja Jumala-suhteen etsintää.

 

Aistittavan maailman ulkopuolinen, transsendentti, näkyy sarjassa vaikuttavissa kohtauksessa, joita ei sovi paljastaa tässä. Mutta kuten todellisuudessa, noiden kokemusten tulkintaa ei tiede voi vahvistaa, ne voivat olla myös sattumaa tai mielen tuotetta. Ilmaan jää kysymys, mikä on totta? Mihin uskoa?

 

Vakaumus ei välttämättä ole sokeaa uskoa ja lojaalisuutta vaan halua sitoutua tiettyihin periaatteisiin, arvoihin ja ideaaleihin tässä ajassa ehkä - mutta ei välttämättä - oman uskonnollisen perinteen suojissa.

 

Sarja päähenkilöt kasvavat sarjan kuluessa henkisesti ja sitä on mieltä ylentävää seurata. Buddhalainen ajatus egosta irti päästämisestä lähenee raja-arvoaan. 

 

Päähenkilö alkaa opiskella Kierkegaardia, ja teema laajentuu pohtimaan kristinuskon eri tulkintoja. Sarja sivuaa myös omaa mieltäni kalvavaa kysymystä, kysymystä pahuudesta maailmassa eli kristitylle teodikeaa. Se pohtii myös uskontojen välistä dialogia ja sekä käytännöllisen että teoreettisen eli systemaattisen teologian kysymyksiä. Katsoja voi huomata ja herkistyä sille, mikä juuri häntä puhuttelee.

 

Samalla sarja haastaa kysymään itseltään, mitä usko on, mitä tarkoittaa olla agnostikko, entä uskova tai ateisti.

 

"Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa."

(Paavalin ensimmäinen kirja korinttilaisille, luvusta 13.)

 

Parasta mitä olen pitkään aikaan nähnyt.

 

Sarja Yle Areenassa.

Please reload

Viimeisimmät merkinnät
RSS Feed
Please reload

Arkisto
Please reload

Etsi asiasanoilla
Please reload

    © 2016 Liikuttavaa filosofiaa

    • YouTube Social  Icon
    • Pinterest Social Icon
    • Facebook Social Icon
    • Instagram Social Icon