Suru on kokonaisvaltainen tila

March 3, 2019

Suru ei ole vain tunne, jota psykologit pohtivat. Se kietoutuu monimutkaisesti ihmisen kehoon ja vaikuttaa olemiseen, todellisuuden ja ajan hahmottamiseen. Surua onkin hedelmällistä pohtia poikkitieteellisesti. Seniorien filosofiapiirissä jaoimme ajatuksia surusta - ja saimme voimaa elämään!

 

Seniorien filosofiapiirissä jokainen sai jakaa kokemuksensa, joista valitsimme sokraattisen dialogin menetelmällä yhden näkökulman. Kokemuksissa nousi esiin menetyksen näkökulma, yksinäisyys, pelko ja ajatukset täyttymättömistä teoista ja toiveista. Ikävä ja kaipuu liitettiin suruun tärkeinä määritteinä. Myös fyysisyys, tuska ja kärsimys jotka näkyvät myös kehollisina, ovat osa surua. Samoin kiitollisuus ja lopullisuuden ymmärtäminen.

 

Koskettava oli esimerkiksi tarina isästä joka lähti sotaan. Lapsi olisi kaivannut vielä kerran päästä isän syliin. Kokea sen lämmön ja sisäänsä ottavan rakkauden. Kokemuksen pohjalta määritimme näkökulmaksi suruun liittyvän läheisyyden kaipuun.

 

Keskustelimme myös, että suru ei liity vain menetyksiin, se voi olla hiljaista surua esimerkiksi maailman tilasta. Jotakin jonka jakaminen helpottaa ahdistusta.

 

Lopulta seniorit valitsivat tarkemmin pohdittavaksi näkökulmaksi suruun hyväksynnän.

 

Surun hyväksyntä auttaa eteenpäin 

 

Surun hyväksyminen auttaa jatkamaan elämää niin ettei suru muutu masennukseksi. Muistaakseni Sigmund Freud onkin kirjoittanut, että siinä missä masentuneelle tulevaisuus näyttää mustalta ja masennus tuntuu kestävän ikuisuuden, sureva ymmärtää jollakin tasolla, että joskus tilanne helpottaa.

 

Keskusteluissa selvitimme, että hyväksyntä toteutuu pikku hiljaa, usein vaiheittain. Varsinkin juhlapyhinä surevan voi olla hyvä ymmärtää, että toisilla on oikeus iloon ja itsellä omiin tunteisiinsa.

Kuitenkin tapojen ja perinteiden olemassa olo viestittää surevallekin, että maailma on yhä tässä, elämä jatkuu.

 

Hautajaisrituaalissa ja vainajan muistelemisessa korostuvat usein lämpö ja musta huumori, mitkä kannattelevat yhdessä surevia. Sureva kohtaa maagisen ajattelun voiman: esimerkiksi menehtyneen rakkaan vaatteita ei hentoisi heittää roskiin, koska materia pitää sisässään jotakin rakkaasta (antropologiassa tartuntamagia). Puhdistavassa tulessa polttaminen tuntuikin hyvältä rituaalilta.

 

Sureva ei tee työtä mutta käsittelee suruaan

 

Entä onko sureminen työtä? Keskustelijoista ei suorittamisen mielessä, mutta suru on hyvä tunnistaa ja tunnustaa ja sitä on hyvä käsitellä, varata sillä aika ja paikka ja miettiä, millainen sureminen itselle on hyvä asia.

 

Suru on syvästi henkilökohtaista. Seniorit muistelivatkin surupukupakkoa lapsuuden yhteisöissään. Mustaa pukua piti pitää aina vuosi, tuntui itsestä miltä vain mikä oli kurjaa ja lapsista pelottavaa. Toisaalta jos joku haluaisi omasta valinnastaan viestittää oman rauhan kaipuutaan ja suruaan nauhalla tai puvulla, sekin oli keskustelijoista hyvä ajatus.

 

Suru kirkastaa elämän merkityksen

 

Erästä keskustelijaa Eckhart Tollen ajatus menneisyyden epätodellisuudesta ja nykyisyyden todellisuudesta oli auttanut surussa. Muistot ovat tärkeitä, mutta elämä on nyt.

 

"Jos surusta jotakin oppii, niin sen, että ei enää tapa aikaa, vaan elää sitä", kirjoittavat Hilkka Olkinuora ja Torsti Lehtinen kirjassaan Sallimuksia - käsikirja kuolevaisille (WSOY 2011).

 

He jatkavat: "´Muistoa kunnioittaen.` Mitä muuta on muiston kunnioittaminen kuin muistojen kunnioittamista? Kuoleman kunnioittaminen muuta kuin elämän kunnioittamista?"

 

Näihin sanoihin oli hyvä lopettaa.

 

 

Liikuttavaa filosofiaa pitää seniorien filosofiapiiriä palvelutalo Wilhelmiinassa joka toinen lauantai.

Please reload

Viimeisimmät merkinnät
RSS Feed
Please reload

Arkisto
Please reload

Etsi asiasanoilla
Please reload

    © 2016 Liikuttavaa filosofiaa

    • YouTube Social  Icon
    • Pinterest Social Icon
    • Facebook Social Icon
    • Instagram Social Icon