Pitääkö aina suunnata ylöspäin?

June 20, 2019

 

Tulla paremmaksi versioksi itsestään, ponnistella ja kehittyä, se on hyvä tavoite. Siis eteenpäin? Ylöspäin? Sekö olisi tavoiteltava suunta, ja laskuun heittäytyminen paha virhe? Seniorit pohtivat filosofiakerhossa Esko Railon grafiikkateoksen heissä herättämää kysymystä: pitääkö aina suunnata ylöspäin?

 

 

Seniorien filosofiakerhossa menetelmänä oli P4C eli filosofiaa lapsille –menetelmä, joka soveltuu kaiken ikäisille, sillä keskustelun laadusta vastaa jokainen ryhmän jäsen itse.

 

Menetelmässä on aina alussa jokin virike. Jokaisen tehtävänä on miettiä ja jakaa jokin virikkeen mieleen nostattama kysymys.

 

Tarkastelimme kerholaisten kanssa yhdessä heidän esittämiään kysymyksiä ja jaottelimme, mitkä niistä olivat filosofisia.  Valitsimme kysymyksistä yhden yhteiseksi tutkailun aiheeksi.

 

Pitääkö aina suunnata ylöspäin? 

 

Keskustelussa tuli esiin mielenkiintoisia näkökulmia ja huomioita. Meitä opetetaan suuntaamaan ylöspäin, kehittymään, oppimaan ja menestymään.

 

Mutta vaikka yrittäisimme kuinka,  aina emme voi vaikuttaa suuntaan: joskus elämä voi mennä alaspäin, emmekä voi vaikuttaa asiaan mitenkään. Vai voimmeko?

Elämänohje: On tärkeää erottaa, mihin voi vaikuttaa ja mihin ei. (stoalaiset.)

Keskusteluun nousi kysymys omasta mielestä ja asenteesta. Siihen voimme aina vaikuttaa. (1

 

“Henkisen kasvun takia lasku on tärkeää”, sanoi eräs keskustelija. Kun ihminen joutuu kokemaan pettymyksiä, haasteita, kärsimystä ja surua, hän aina oppii myös jotakin itsestään, ehkä kehittyy ihmisenä. (Ajatus on lähellä Nietzheä: se mikä ei tapa, vahvistaa.) Mutta onko näin?

 

Jalostaako kärsimys?

 

Keskustelijat eivät kuitenkaan pitäneet hyvänä väitettä, että kärsimys jalostaa. He lähestyivät asiaa niin, että kärsimystä ei kannata oman kehittymisen vuoksi tavoitella. Kyse on pikemminkin siitä, että elämään kuuluu pakollisena osana laskut ja luopuminen – ja siksi ihmisen on opittava niitä käsittelemään. Samalla on mahdollisuus kasvaa henkisesti.

 

Mutta kun lasku osuu kohdalle, jalostaako se? Itse sanoisin, että ei välttämättä. Se voi myös traumatisoida, masentaa tai katkeroittaa. Toisaalta esimerkiksi logoterapian perustaja Victor Frankl kirjoittaa kärsimyksestä teoksessaan Man`s search fo Meaning: Jos kärsimystä osuu kohdalle, ihminen voi pyrkiä miettimään sen merkitystä tulevaisuudelleen ja pyrkiä oppimaan siitä. Tämä on eri asia kuin että kärsimys automaattisesti jalostaisi.

 

Ja jos kärsimyksen keskellä on jokin syy elää, jotakin minkä kokee merkitykselliseksi, jaksaa kurkottaa ylöspäin, kohti elämää.

 

Eli laskut eivät ole tärkeitä henkisen kasvun takia, vaikkakin ne kyllä voivat kasvattaa henkisesti. Kysymys jäi senioripiirissä tällä kertaa syvällisemmin käsittelemättä.

 

Laskujen välttämättömyys on hyväksyttävä

 

Eräs keskustelija sanoi, että luopumisen pakko on hyvä oppia ajoissa. On hyvä ymmärtää elämän rajallisuus. Mutta mitä tarkoittaa ajoissa, pohdimme.

 

Päädyimme kasvatukseen ja siihen, kuinka lapset oppivat asettamaan ja tavoittelemaan asioita, mutta myös käsittelemään pettymyksiä ja luopumaan (pienistä asioista).

 

Pitääkö apua osata pyytää?

 

Kun itse on auttavainen, saa myös itse. Jokainen voi toista auttaa ja kannustaa ylöspäin ja auttaa toisaalta myös ymmärtämään, että kaikki ei ole itsestä kiinni. Apua on kuitenkin hyvä oppia pyytämään. Esiin nousi eräs vanha viisaus, ettei ole hyvä auttaa, jos toinen ei apua pyydä. Apua pitää oppia pyytämään, totesi eräs keskustelija.

 

Itse sanoisin, että on hyvä erottaa erilaiset avun tarpeet ja tarvitsijat. Siinä missä itsenäistä toimintaa opettelevaa lasta ei kannata heti rynnätä auttamaan, rollaattorilla liikkuvaa vanhempaa ihmistä on hyvä auttaa vaikkapa linja-autoon.

 

Joskus on hyvä olla suuntaamatta minnekään

 

Suunnan ei kuitenkaan aina pitäisi olla ylös. (2 Keskustelijoista oli hyvä asia välillä levätä: antaa olla ja toimia rutiinien ja olosuhteiden mukaan.

 

Nostin esille eron käsitteliden lepo ja levollisuus välillä, ja totesimme että kaikkia näitä tarvitaan: kukoistusta ja kehittymistä, lepoa ja levollisuutta.

 

 

1. Marcus Aurelius painottaa tätä teoksessaan Itsetutkiskeluja.

2. Mm. Platonin ja Aristoteleen ajattelussa painottuu ihmisen elämän kukoistus: henkisen kehittymisen halu ja tarve, oman potentiaalin hyödyntäminen.

 

 

Please reload

Viimeisimmät merkinnät
RSS Feed
Please reload

Arkisto
Please reload

Etsi asiasanoilla
Please reload

    © 2016 Liikuttavaa filosofiaa

    • YouTube Social  Icon
    • Pinterest Social Icon
    • Facebook Social Icon
    • Instagram Social Icon